Kampalasta hei!

Muutin Helsingistä Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan viisi päivää sitten. Kun saavuin lentokentälle, en osannut odottaa mitään. Vaikka olen asunut ja reissannut kuukausia monissa Afrikan maissa ristiin rastiin, tämä on ensimmäinen kertani Ugandassa.




Heti ensimmäisinä tunteina tunnistin elämänmenossa jotain aiemmilta reissuilta tuttua. Päättömän liikennekaaoksen keskellä naurua ja puheensorinaa. Ihmisiä autojen välissä, takana ja edessä tietä ylittämässä. Aseistautuneita vartijoita ja poliiseja. Pyörillä kulkeva kärry, josta joku myy inkiväärilimsaa, toinen paistettua banaania. Lehmiä, kanoja ja vuohia teiden tukkona. Niin monia tuoksuja, jotka olin unohtanut. Katukeittiöt, palavat roskat. Märän maaperän jäljiltä kosteat jalat, tulenpunainen maaperä. Ja kaiken keskellä minä, matkalaukkuni ja autoa kuljettava mies, joka sanoo: “I’m sure you’ll like Uganda” ja hymyilee niin leveästi, että paikatkin näkyvät.


Uuteen kotiini saavuttuani ihastuin heti kauniiseen etupihaamme (kuva alla). Talomme sijaitsee paikallisväen asuinalueella. Opin heti, että Ugandaan töihin tulleet länsimaalaiset kansoittavat yleensä vain tiettyjä kaupunginosia Kampalassa. Niitä, joissa talot kiiltävät uutuuttaan, autot ovat kalliita ja kaikilla on varaa omaan taloudenhoitajaan. Eriarvoisuus näkyy kaupungin asuinpolitiikassa; sitä pohtinen enemmänkin jatkossa.





Muuten ensimmäiset päiväni ovat kuluneet etupihalla hengailun lisäksi uuteen työpaikkaan totutellen, moottoripyörätakseilla ajaen, kattoterassilla hip hop -bileissä tanssien, keittiömme vallanneita muurahaisia ja banaanikärpäsiä häätäen, autotallissa joogaten ja kiinnostavia ihmisiä tavaten. Jokainen käyty keskustelu on rikastuttanut, avannut silmiä tavalla tai toisella. Se tuntuu hyvältä, ja olen tosi kiitollinen, että saan olla täällä.

Kampala tulee siis olemaan asemapaikkani ensi maaliskuuhun asti, kun työskentelen vapaaehtoisena tiedottajana Suomen Pakolaisapu -nimiselle järjestölle (FRC, Finnish Refugee Council). Nimensä mukaisesti Pakolaisapu tekee kehitysyhteistyötä pakolaisten parissa. Tänne Ugandaan ympäröivistä maista sotaa ja konfliktia paenneita pyritään tukemaan erityisesti aikuiskoulutuksen kautta, esimerkiksi lukutaito- ja englanninopetuksen ja pienyrittäjyyskoulutusten avulla.


Lienee parasta mainita, että Uganda on yksi maailman kymmenestä eniten pakolaisia vastaanottavasta maasta. Naapuri- ja läheisten maiden, kuten Kongon demokraattisen tasavallan, Burundin ja viime aikoina erityisesti Etelä-Sudanin monisyiset konfliktit ovat ajaneet Ugandaan miljoonia pakolaisia. Lisäksi Ugandassa on maansisäisiä pakolaisia, jotka jättivät kotinsa kaksikymmentä vuotta kestäneen sisällissodan aikana. Tämä ei varmasti ole kaikille tuttua tietoa, varsinkaan viime vuosina, kun Eurooppa on niin keskittynyt omaan pakolaistilanteeseensa.


Aion jakaa blogissa ajatuksiani siitä, mitä koen ja näen tulevina kuukausina täällä työskennellessäni. Käsittelen varmasti paljon pakolaisuuteen liittyviä teemoja, työtäni ja sitä, millaisen paikan Uganda kotinsa jättävälle pakolaiselle tarjoaa. Toisaalta blogi tulee olemaan myös henkilökohtainen turvapaikkani, johon aion paeta, kun kaipaan hengähdystaukoa. Se on erityisen tärkeää, kun heitetään yhtäkkiä kauas tutusta ja turvallisesta.

Olet sydämellisesti tervetullut blogini pariin. Tästä tulee hieno matka.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Säästä säälisi – pakolainen ei tarvitse sitä

Nainen, johon samastuin

Uganda loves refugees